Molemmille on toki paikkansa mutta turhan usein joutuu todistamaan harjoittelua, jonka hyödyt ovat suhteellisen pieniä sillä fokus on ”väärissä” asioissa. 

Haluan valottaa hieman ajatuksia tämän väitteen takana. 

Vahvuuksien harjoitteleminen on kivaa. Homma on helppoa ja tuntuma oikeaan paikkaan on helppo löytää. Tuloksiakin tulee jonkun verran ja (kummelin sketsin sanoin) urheilu on mukavaa.

Miksi sitä siis muuttamaan…? 

VÄITÄN: että on mahdollista vieläkin tehostaa tuloksien saavuttamista ja treenin hyötyjä huomioimalla myös niitä kehon heikkouksia ja pyrkimällä vahvistamaan niitä. 

Milloin olet viimeksi hypännyt, tehnyt tasapainoharjoituksia tai esimerkiksi keskittyneesti työstänyt kehon kireyksiä?  Nämä toki vain muutamia mainitakseni…

Esimerkiksi parantamalla kehon...

Tekosyyt… Ne aina niin ihanat, laiskottelun sallivat tekosyyt. 

Onko sinulla joku vakiosyy mihin aina turvaudut kun haluat perustella omaa laiskuutta itsellesi jollain?

Monet saattavat ajatella, että näin liikunta-alalla yrittäjänä toimivan on aina helppo motivoitua treeniin ja liikkumiseen. Näin se ei kyllä aina ole. 

Minulle ei ole vaikeaa lähteä salille tms. mutta viime aikoina olen saanut itseni (liian usein) kiinni siitä että perustelen laiskaa ja päämäärätiedotonta tekemistä treeneissä reilun vuoden takaisella loukkaantumisellani. 

Joulukuussa 2016 minulta repesi hauislihas irti poikki kun demonstroin asiakkaalleni voimistelurenkaissa tehtävää haastavaa ”kieppi”-liikettä. Käsi leikattiin ja pelkkä kuntoutus on kestänyt erittäin pitkään ja homma olikin huomattavasti isompi kuin mitä aluksi...

Tässä osassa saat muutaman konkreettisen harjoitteen, joista on hyvä lähteä liikkeelle selän särkiessä.

Mennään suoraan asiaan: 

1. 

Kuten jo blogisarjan aikaisemmissa osissa kävi ilmi niin tarvitsemme kehonhuollollista liikettä millä mm. avaamme jumiutuneita lihaksia. 

Alla olevalla liikkeellä päästään tuottamaan liikettä rankaan laadukkaasti ja laajalle alueelle. 

Meillä kaikilla on unelmia. Lapsena mielemme vei usein uskomattomiin seikkailuihin ja kuvitelmiin ja unelmat saattoi olla supersankari -tasolla. Halusimme osata lentää tai puhua eläinten kanssa samaa kieltä. 

Unelmat eivät häviä mihinkään vaikka monesti tuntuu että aikuisena niistä ei enää välitetä. Tarkoitan, että velvollisuudet, elämän ja työn tuomat stressit ja vastuut vievät meiltä energian tavoitella sitä meillä syvällä sisällämme uinuvaa unelmaa. 

Kun ikää tulee lisää niin toki unelmamme ovat toisenlaisia kuin lapsena. Emme välttämättä halua edes pystyä lentämään tai puhua piisamille mutta tärkeitä ne unelmamme silti ovat. Toisille asiat kuten kyky liikkua voi olla itsestäänselvyys (vaikka ei ikinä pitäisi olla) mutta toiselle vain...

Jokainen on varmaan joskus ollut tyytymätön johonkin kehonsa osa-alueeseen. Syitä voi olla toki monia muitakin mutta entä jos syy onkin joku sellainen johon oikeasti sinun pitäisi pystyä vaikuttamaan? Kuten yli-/alipaino.

Miten pitäisi toimia silloin kun epävarmuus itsestään ja kehostaan saa yliotteen ja rupeaa vaikuttamaan asioihin? Silloin kun omat keinot on testattu ja tilanne ei ole muuttunut?

Tuntemukset ja se miten asiat koetaan on aina kovin yksilöllisiä ja niihin vaikuttaa tietysti myös oma historia ja siellä tapahtuneet asiat. Pääpointti on kuitenkin myöntäminen itselleen että tarvitsee apua. 

Välillä tulee päiviä vastaan kun olen miettinyt että mikä sai minut vaihtamaan vakaan päivätyön yrittäjyyden haasteisiin ja ihmisten auttamiseen. Ja vastaus tuleekin jo kysymyksessä. Haluan auttaa! Olen jo...